Ajatuksia ulkosuomalaisuudesta

by - February 02, 2019


Oon elellyt kohta viisi vuotta ulkosuomalaisena. Siis viisi vuotta! Hämmentää ihan kuinka nopeasti aika kuluu - tuntuu että vastahan muutin uuteen kotikaupunkiini Amsterdamiin, mutta johan tässäkin on vierähtänyt melkein kolmisen vuotta (välissä toki oli harjoittelu Thaimaassa).  Viime aikoina mulla on ollut mielen päällä mua hämmentäviä ajatuksia ulkomailla asumisesta ja koti-ikävästä, joita ajattelin tulla purkamaan tänne blogin puolelle.

En oo potenut koti-ikävää ulkomailla asuessani oikeastaan yhtään jos ei oteta huomioon alkuaikoja Ausseissa, kun pikku 18-vuotias Ella yritti selvitä itsekseen maapallon toisella puolella mielenkiintoisen (kauniisti puettuna...) host-perheen luona. Täällä Amsterdamissa oon onneksi onnistunut rakentamaan ympärilleni ihan mielettömän tukiverkoston täynnä samanhenkisiä ihmisiä - kutsun heitä mun Amsterdam-perheeksi - ja senkin takia eipä ole ollut tarvetta potea minkäännäköistä koti-ikävää. Rakastan mun elämää täällä, mutta viime aikoina karu fakta on iskenyt vasten kasvoja - vuoden päästä tää paikka ei tuu tuntumaan enää mun kodilta, koska kukaan mun "Amsterdam-perheestä" ei oo enää täällä. Enää kolme jaksoa jäljellä koulua ja sitten pitäisi lähteä vaihtoon ja jättää tää kaikki taaksepäin...Toki voisin palata takaisin Amsterdamiin vaihdon jälkeen, mutta melkein kaikki mun läheiset ystävät täällä eivät oo hollantilaisia ja tuskin siis jäämässä. 
Varsinkin viime vuoden aikana tajusin, että en mä ikinä tuu sopeutumaan tänne täysin jollen elele samanlaisessa "expat-kuplassa" kuin ekan vuoden. Aloitin ravintoladuunit viime vuonna lähinnä hollantilaisten työkavereiden ympäröimänä, ja vaikka suurin osa heistä on tosi ihania, tunnen väistämättä oloni ulkopuoliseksi kun keskustelu nopeasti kääntyy hollanniksi. Ihan tästäkin syystä viime aikoina on varmistunut ajatus siitä että tänne ei olla jäämässä.

Oon rakastanut asua ulkomailla, mutta viimeisen viiden vuoden aikana oon vaihtanut asuinkaupunkia lukemattomat kerrat ja aloittanut alusta vähän turhan usein. Tän takia mua ahdistaa jopa lähteä vaihtoon, koska entäs sitten jos sekään ei tunnu oikealta paikalta - minne mä sitten menen sen jälkeen? Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä että olisi kiva rakentaa jonnekin vähän pysyvämpää elämää, ettei aina tarvis aloittaa alusta lähipiirin kasaamista ja sanoa hyvästejä läheisille ihmisille. Tukiverkoston tärkeys tuli mulle viime kesänä erityisen selkeäksi, kun suurin osa mun ystävistä lähti kesällä ulkomaille ja mä jäin Amsterdamiin melkein yksin tekemään töihin. Olin tulla hulluksi :-D 

En koe että haluaisin asua enää maassa jonka kieltä en osaa (voisinhan toki opetella esim. parempaa hollantia, mutta ei oo kauhean helppoa oppia sitä sujuvalle tasolle...), joten englanninkielinen maa olisi mieleisin vaihtoehto. Mutta ainoat maat jotka koen että vois sopia mulle on ihan liian kaukana Suomesta, jonka totesin Aussi-vuosien aikana epäsopivaks mulle. On mullakin ongelmat :-D

Ollaan mun kämppiksen/parhaan ystävän kanssa monet kerrat puhuttu tästä kodin kaipuusta ja oon jopa harkinnut Suomeen takasmuuttoa, jotain mitä ekan Amsterdam-vuoden jälkeen totesin tuskin tapahtuvan enää koskaan. Kaipaisin niin vaan sitä että mulla olisi se mut hyvin tunteva tukiverkosto ympärillä - myös vuoden päästä vaihdon jälkeen.

Tää johtaa siis toiseen ajatukseen - millaista olisi sitten muuttaa takaisin Suomeen? Vaikka koen suomalaisuuteni isoksi osaksi identiteettiäni ulkomailla asuessani, joka kerta kun käyn vierailemassa Suomessa, en mä enää koe itseäni "normaaliksi suomalaiseksi" mun nykyisen ajattelutapani takia, vaan nimenomaan ulkosuomalaiseksi. En tiedä osaisinko sopeutua enää asumaan Suomeen, kun oon tottunut erilaiseen elämäntyyliin ulkomailla. Plus ehkä tää on vaan tätä tukiverkoston kaipuuta ennemmin kuin itse Suomi-kaipuuta. Suomi on ihan huippu maa, mutta oli mulla syyni miksi halusin alun perin muuttaa pois ja minkä takia sillä tiellä on myös pysytty.

Että tällainen ajatusripuli tänään täällä blogin puolella :-D. Rauhoittava ajatus onneksi on se, että mulla on vielä aikaa pohtia ja aikaa kokeilla. Voinhan mä vaikka muuttaa Suomeen hetkeks opintojen jälkeen ja jos se ei tunnu oikealta, muuttaa takas ulkomaille. Päätösten ei onneks tarvitse olla pysyviä!

You May Also Like

0 comments